Mutta nyt, menkäähän lukemaan ->
Minuun iski todellinen epätoivo, kun nousun Aholassa taksiin. Kotiin tullessa tietysti raahauduin katse maassa kohti ulko-ovea, kun silmiini osui päivän lehdi. Hetken selailin ja lueskelin ympäri maailmaan tapahtuneista asioista, kunnes viimeisellä sivulla oli treffipalsta, jonne oli sekä naiset, että miehet laittaneen ilmoituksiaan. Kaivoin tussin käteeni ja aloin lueskella miesten jättämiä ilmoituksia. Tämän päivän lehdessä niitä ei ollut kuiten muutama, joten otin ylös yhden ainoan mielenkiintoisen miehen numeron.
Päätinkin siis saman tien soittaa tälle miehelle.
"Rami." Puhelimesta vastattiin
Tyrmistyneenä heitin naamalle irveen, se oli se sama mies, joka oli minua pyytänyt ulos ja tehnyt minulle juuri oharit!
"Carola täällä" vastasin töksäyttäen.
Mies hiljeni toisella puolella.
"Noh, nyt kun kerran löysin sattumalta puhelinnumero lehdestä, tiedätkö kuinka julkeaa on tehdä naiselle niin, että sopii treffit ja sitten ei saavukkaan paikalle? Se on todellakin erittäin epäkohteliasta! Olisit voinut vielä samana iltana soittaa, että et aio tavata minua!" Saarnasin miehelle moittivasti.
Mies yskähteli vaimeasti puhelimessa - ilmeisesti keräsi itseään.
"Tuota, kävikin vahingossa niin, että olin soittamassa eräälle toi.. Siis toiseen numeroon ja puhelinnumeroa näppäilessäni painoin jonkin numeron väärin ja se ohjautui sinulle. Olisi kyllä soittanut sinulle, mutta en tosiaan huomannut mikä numero meni väärin ja missä." Mies selitti minulle.
"Hahah, vai että vahingossa näppäilit numeroni soittaaksesi kuitenkin jollekkin toiselle." Tuumasin hiukan ivallisesti naureskellen.
Samaan aikaan tunsin jotain erittäin kummallista sisälläni, jollain tavalla tämä mies kiinnosti minua.
"Tapahtui aivan ihmillinen virhe, se olisi voinut sattua kelle vain." mies vastasi.
Olihan hän kyllä ihan oikeassa.
"Tuota, mitä jos lähtisit kanssani ihan oikeasti treffeille?" mies kysyi nyt aivan tosissaan.
Kysymyksen tullessa ilmoille, menin aivan vaikeaksi. Halusin ja en ollut nähdä.
"Kyllä se sopii." vastasin pikaisen miettimisen jälkeen.
"Saanko sinun numerosi, niin voisin oikeastikkin soittaa, kun saan tietää seuraavat vaapäiväni?" mies kysyi hieman huvittuneen kuuloisena.
Luovutin puhelinnumeroni hänelle, ja hyvästelimme.
Päätin ottaa lämpöisen suihkun, sillä jossain kohti talossa täytyi olla kohta, josta veti. Sillä tunsin olevani hetkittäin aivan kananlihalla. Ja nyt olisi tietysti pian edessä se päivä, jolloin saisin vihdoin nähdä livenä, kuka tämä mysteerisen vaikeaksi luokiteltava mies oikein oli.
Elämässä kerkiää tapahtumaan kaikenlaista, mutta tulevasta ei tiedä, eikä mennyttäkään hirveästi kannata muistella. Jollain tavalla olin mielissäni siitä, että pääsisin tapaamaan miehen, joka olisi varmasti hyvin potenttiaalinen puolisoksi.
--
Muistatteko Niilon? Se mies silloin, jolta yritin kysellä menovinkkejä. Hän on arkkitehtuuri ja työskentelemme samassa tiimissä. Nyt on tuohon ihmiseen on saanut tutustua meillä on ollut oikein mukavia juttu tuokioita.
Nauroimme eräälle kolleekallemme, joka oli astunut harhaan ja kaatunut. Se näytti niin hauskalta, kolleekankin toivuttua tapauksessa, nauroi hänkin itselleen muiden mukana.
Päätin tarjota Niilolle lämpöisen aterian, kun minulla itsellä sattui ainakin olemaan nälkä. Siinä samalla juttelimme työstä ja perheestä.
Pian Niilon kuitenkin piti lähteä, hän kiitteli hyvästä ruuasta ja yllättäen halasi minua - ihan kaverina vain!
Pian olikin aika hoitaa iltatoimia, kun pahaksi onnekseni suihku alkoi suihkimaan vettä joka suuntaan. Vaikka kuinka vääntelin ja kääntelin, ei hommasta meinannut tulla mitään. Valuttamaan suihkua kuitenkaan uskaltanut jättää, sillä vesivahinko tästä olisi vielä voinut tulla.
Muutaman kierroksen vielä käänsin suihkun varresta, ja vihdoin! Tuo kelju suihku lopetti suihkimisensa.
--
Tähän päivään mennessä töissä oli erittäin turha päivä, siis ei mitään tekemistä. Sattumalta myös satuin huomaamaan postilaatikkoon jääneet laskut, joissa eräpäiväkin olisi pian. Ei muuta, kun maksuun vaan.
Sekin mitä ajattelin ensin maalata ei onnistunut, joten turhautuneena päätin pilata koko teoksen.
Onneks loppu päivä kului nopeasti ja päivä taittui illaksi. Ehkä huomenna olisi parempi päivä.
--
Pieni aamuverryttely tekisi hyvää, ja piristäisi aamua hiukan.
Innoissani loikin hypin hyppynarullani, kunnes havahduin ulkoa kuuluviin tööttäyksiin. Oli siis aika suunnata töihin.
--
Niin, jos joku ei vielä tiennyt, niin Sulhohan on siis minun lähin esimieheni. Enhän muuten olisi päässyt oppisopimuksella opiskelemaan arkkitehtuuriksi. Sulhon mielestä olen niin ahkera oppija, sekä työntekijä, niin hän halusi tavallaan ylentää minut. Pääsen harjoittelemaan ja opiskelemaan piirtäjäksi!
Hetkisen kuluttua katsahdin postilaatikolle.
"Enkös minä juuri maksanut ne laskut?" mumisin ääneen.
Yllätyksekseni laatikkoon oli ilmaantunut jo uusia laskuja, jotka laitoin saman tien erääntymään, eipähän nyt unohtuisi postilaatikon perälle odottelemaan.
"Noin, homma hallussa." Tuumasin hymyillen. Laskun saajat olisivat varmasti ylpeitä, kun saisivat minulta kerrankin maksetut rahat ajoissa.
Päätin myös maalata tuon kamalan maalauksen valmiiksi.
Eikä siihen kauaa mennytkään, sekä ostajakin löytyi. Sain siitä hurjat 2 euroa! Sillähän ostaisi monta pakettia nuudelia!
Päivä vierähti niin nopeasti, että vasta illalla tajusin, ettei siitä Ramista ollut kuulunut mitään. Aikoikohan mies edes soittaakkaan? Olikohan mies vain pitänyt hauskaa kustannukselani?
--
Kerrankin päätin syödä ensin aamupalan, jotta aamupäivän työskentely ennen ruokkista onnistuisi luontevammin. Varsinkin nyt, kun opettelisin jotain aivan uutta.
Aamuun jäi siltikin aikaa, joten päätin kaivaa jälleen hyppynaruni esiin. Kyllä nyt olisi varmasti aivoille tarpeeksi virikettä, jotta jaksaisi työskennellä.
--
Päivä meni erittäin hyvin, ja sain olla mukana kokeuksessa ja seurata kuinka päätettäisiin uusista rakennuksista ja mikä niistä olis paras vaihtoehto. Kokous oli mielenkiintoinen, mutta välillä ihmiset jämähtivät keskustelemaan yhdestä asiasta moneksi minuutiksi, jolloin tietysti katseeni harhaili useaan otteeseen seinällä roikkuvaan ainoaan tauluun. Sulho tietysti huomasi minun tuijottavan taulua ja kysyi mielipidettäni taulusta. Yritin kierrellen ja kaarrellen vältellä sanomasta taulua rumaksi, jota se todella oli. Nyt hävettää, sillä Sulhon, sekä muidenkin mielestä taulu oli ruma ja itse tietysti olin kehunut sitä kauniiksi.
Huomasin vastaajani vilkkuvan, joku olisi siis jättänyt viestin sinne.
Näpyttelin vastaajan numeron, edelleen pohtien kuka haluaisi jättää viestin vastaajaan?
Ahaa, se oli Rami, joka olisi halunnut sopia tapaamiselle ajan ja paikan. Pyysi soittamaan takaisin päin.
Soitinkin, mutta yllättäen mies ei vastannutkaan.
Päätin, etten alkaisi soittelemaan mitään maraton puheluja, en halunnut antaa vaikutelmaa, että olisin kamalan roikkuva ihminen, joten aloin kokkailemaan maailman helpointa ruokaa. Eli kalapuikkoja.
Sain juuri tiskattua käyttämäni lautasen, kun puhelin soi. Tietysti ensi oletukseni oli, että Rami soittaisi ja asennoiduin valmiiksi äkäiseksi. Mutta se olikin Sulho, joka soitteli ja kyseli muuten vain kuulumisia.
Vaikka Sulho olikin hänen esimiehensä, tämän kanssa jutustelu sujui asioista, kun asioita leppoisasti. Sekä hän sai minut paremmalle tuulelle.
Päätin hyvän tuulisena lähteä puhelun jälkeen katselemaan tähtiä teleskoopilla, mutta satuin katsomaan maahan ulos tullessani. Miten olinkin sattunut olemaan niin sokea, että kahden päivän vanhat lehdet lojuivat edelleen maassa?
Viimein viimeisenkin lehden kannoin roskiin, huomenna tulisi kuitenkin uusi.
Pääsin nauttimaan tiirailuista tähtitaivaalle.
Olin niin uppoutunut katselemaan tähtiä, että aika riensi hurjaa vauhtia eteenpäin. Jossain vaiheessa havahduin siihen, miten väsynyt jo olin, eikä jalatkaan oikein jaksaneet enää kantaa.
--
Aamulla nousin virkeänä ylös, vaikka nukkumaan meno oli venynytkin pitkälle yöhön.
Päätin helliä itseäni tekemällä aamupalaksi croissantteja.
Huuhdellessani lautastani mietin miten mahtaisi treffien käydä?
~~
Neljäs osa olikin tässä, ensi osassa sitten nähdään miten käy treffien. ;)
~ glien
Välillä sitä uppoutuu pelaamiseen eikä huomaakaan, miten paljon kuvia on tullut. .-D Jopas olikin sattuma, että ensin Rami oli vahingossa näppäillyt väärän numeron Carolalle soittaessaan ja nyt Carola poimii lehdestä juuri miehen numeron. .-D Tämä vaikuttaa kohtalolta, vaikken vielä ole luopunut aatteesta, että Sulhosta tulisi Carolan sulhanen. ,-) Koskakohan treffit saadaan sovittua uusiksi, että päästäisiin tämä Rami näkemään? Carolalla tuntuu töissäkin menevän ihan hyvin, sitä taulu-juttua lukuunottamatta, kun on kavereitakin saanut. .-) Jäänpä odottamaan jatkoa. .-)
VastaaPoista