Osa 2. Tarjous

Ajattelin ilahduttaa teitä lukijoita uudella osalla. Mitäpä minä näitä jemmailen tuolla. :) Mutta älkäähän nyt tottuko tähän tiuhaan päivittelyyn! :)

Eli turhia vitkastelematta, menkäähän lukemaan ->



Miten julkea mieskuski! Pysäköidä suoraan puhelintolpan eteen, hyvä, että mahduin nousemaan taksista ulos! Kylläpä kauhistuinkin Kierruksen taksitolpan kohdalla, kun se noita ilmestyi eteeni. Onneksi se ei tehnyt mitään taikojaan vaan pääsin jatkamaan matkaani.



Päätin suunnata Suoraan baaritiskille. Minun tuurilla baarissa ei tietysti vielä ketään siihen aikaan ollutkaan.



Nojauduin turhautuneena baaritiskille, painaen pääni käteeni. Huokaisin.



"Onko neidillä kaikki hyvin? Odotas, niin teen sinulle maukkaan hedelmäisen juoman. Piristää varmasti mieltäsi." Baaritiskin toisella puolella oleva nainen tuumasi. Ja ojensi pian juoman eteeni.
"Talo tarjoaa."
"Oikeasti? Kiitos!" Hämmästelin ystävällisyyttä, onneksi muistin vielä kiittää. Miten olisi ollutkaan epäkohteliasta olla kiittämättä ilmaisesta juomasta.



Pian viereeni istuikin komea mies. Ilmeisesti kovin humalassa, sillä juoma meni lähes kerralla alas. Päätin kokeilla onneani.
"Käytsä useinki täällä?" Kuulin sanovani.
"En." Vastasi mies tylysti ja nousi lähteäkseen pois.
"Idiootti." Sätin itseäni. Tällä menolla en nyt ainakaan saa ketään.



Päätin suunnata tanssilattian puolelle, jonne olikin kerääntynyt jo väkeä.
"Sä oot kuule tosi nätti!" Eräs nainen pysäytti minut tanssilattialla.
"Ai mä vai? Tuskin." Tuumasin.
"Kyllä oot, usko pois. Noin nätin näköisen tytön pitäis yksin olla, eiköhän joku sut koht pongaa täältä!" Nainen vain jatkoi kehumistaan. Lopulta kuitenkin kaverit kutsuivat naista mukaan tanssimaan.



En löytänyt muita makuuni soveltuvia miehiä, joten päätin lähteä kävelemään ja tutustumaan Aholaan. Ehkä joku tulisi minua vastaan. Havahduin omista ajatuksistani ja tajusin miehen seisovan edessäni. Se oli sama, joka oli hetken vieressäni baaritiskillä.



Päätin vielä kerran kokeilla, josko nyt olisi parempi tuuri.
"Moi, oon Carola ja sä oot tosi komee. Voisinko saada sun numeron?" Miksi iskemisestä on tehny  näin vaikeaa?



"Kuka sä oikee luulet olevas? Mä todellakaa anna sulle mun numeroa!" Mies uhosi vihaisena.



Käänsin selkäni miehelle. Eiköhän riittänyt, että olin nolannut itseni kahteen kertaan saman ihmisen edessä. Päätin tilata sittenkin taksin ja lähteä kotiin.



Taksi saapui yllättävän nopeasti. "Kallionkatu 2, Tuohimäki." Huikkasin uskille ja nousin kyytiin.



Painoin pääni alas. Ehkä minut oli luotu elämään sinkkuna.



Oli helpottavaa päästä kotiin, ja nukkumaan. Ehkä huomenna olisi parempi päivä.



Heräsin aamulla varhaisiin auringon luomiin säteisiin. Yök, mikä olo. En tietystikkään ollut tullut ajatelleeksi sitä seikkaa, että minullahan on huono viinapää. Voitte siis kuvitella miten hirveä olo on tällä hetkellä.



Päätin huonosta olosta huolimatta nousta suihkuun. Viileä suihku tekisi varmasti hyvää.

--



Viimein pitkältä tuntunut työpäivä oli pulkassa ja työpäivän jälkeen hoidettu suihkussa käyminenkin. Pomo oli tullut ilmoittamaan, että minut alennettaisiin. Rahahuolet siis palasivat, eikä ollut ketään rinnalla, jolle voisi purkaa pahaa oloa.



Päätin pyyhkiä kasvoille valuneet kyyneleet pois ja lähteä ulos syömään. Sain tietysti olla kiitollinen, että sain pitää työpaikkani.



mieltäni ei kuitenkaan virkistänyt se, että ulkona ilma vain jatkoi viilenemistään. Pian kolisi pakkanen, eikä talossa ollut kunnon lämmitys järjestelmää.

--



Hetken päästä saavuin ylelliseen Huili - nimiseen ravintolaan. Minut otti vastaan oikein ystävällinen virkailija, joka opasti minut pöytään.



Kauaa mennyt, kun tarjoilija saapui ottamaan tilaukseni vastaan. Päätin tilata lohta, se oli lempi herkkuni.



Ateria oliki todella herkullinen.



Pian tarjoilija ilmestyi uudelleen paikalle, ja laski eteeni uuden annoksen.
"Annokseesi kuuluu jälkiruoka, tässä on negtariinitorttu, olkaa hyvä." Tarjoilija selitti.
"Ooh, voi kiitos!" Ilahduin, en ollutkaan ikinä maistanut sellaista.

Hetken päästä vatsani oli täysi, kiitin ja maksoin laskuni.



Päätin hetken kierrellä ja katsella ympärilleni. Kauas en kerinnyt kävellä, kun huomasin Huilin pihassa piennen lammikon, sekä onkia. En voinut käyttää mahdollisuutta käyttämättä, jos tuuri kävisi saisin kalaa kotiin vietäväksi.



Sain, kun sainkin pari kalaa, kotona pitäisi selvittää mitä kaloja sain. Toinen vaikutti ihan ahvenelta.
Päätin poiketa viereiselle tontille. Siellä olisi ilmeisesti keilahalli.



Kello oli ilmeisesti sen verran vähän, ettei halilla ollut ketään, joten päätin kokeilla miten homma toimii. Tunsin oloni todella epävarmaksi. Eihän minulla ollut minkäänlaista kokemusta keilaamisesta. Telkkarista olin vain nähnyt, kun ihmiset keilasivat.



Voi syötävä! Pallo oli varmaan liian painava, tai tasapainoni todella huono, liukastuin radalle. Kumpa kukaan ei olisi nähnyt.



Vielä kerran. Rohkaisin itseäni. Nytkin olin horjahtaa radalle.
"Ei, ei tämä ole minun lajini olleskaan." Tuumasin, ja päätin jatkaa matkaa.



Pian saavuin omituisen rakennuksen luo. Pian paljastuikin, että kyseessä on Kiasman rakennus. Ei siis mikään ihme, että rakennus näytti oudolta aluksi.



Huomasin pihassa pienen alueen, jonne voisi istua pelaamaan shakkia. Niin teinkin. Hetken sainkin olla, kunnes eteeni istui vampyyri! Mitä kaikkea täällä voi tulla vastaan? Ensin noita ja nyt vampyyri.



Turhauduin, ei minusta olisi tuolle laittamaan minkäänlaista vastusta.



Päätin jatkaa matkaani, kunnes minut pysäytti mies.
"Hei, olen Sulho Knaappi." Mies esittäytyi ystävällisesti.
"Carola Johansson." Vastasin miehelle.



"Vaikutit niin alakuloiselta, että päätin tulla tervehtimään." Sulho kertoi iloisena.
Voi ei, se näkyi niin paljon ulospäin! "Nääh, mitäs tässä, vähän työmurheita." Vastasin.



"Kuulostaa tosi harmilliselta. Mutta tiedätkös, minulla olisi pieni ehdotus." Sulho sanoi.



"Olen töissä arkkitehtuuri alalla, ja tässä tuli mieleen, että meillä olisi arkkitehtuurin harjoittelijan paikka auki kiinnostaisiko se?" Sulho kertoi innoissaan.



"Oikeasti? Tarjoat minulle mahdollisuutta arkkitehtuuri alalle?" Kysyin innoissani.
"Kyllä, tämä on harvinainen tilaisuus." Sulha kertoi.
"Mitäpä turhia miettimään, tottakai minä otan sen paikan!" Hihkaisin riemuissani.
"Hienoa. Soitan sinulle, kun olen selvittänyt koska voit aloittaa. Nyt minun on kuitenkin mentävä." Sulho sanoi.

--



Kävin ensin hoitelemassa iltatoimeni, ja sitten muistin mukanani olevat kalat. Onkimani kalat olivat monni ja ahven. Nyt ne olisivat pakkasessa turvassa siihen asti, että osaisin laittaa kunnolla ruokaa ja niillä sitten voitaisiin juhlistaa jotakin hienoa.



Viimein pääsin kömpimään sänkyyn. Päivä oli ollut pitkä, mutta todella mielenkiintoinen. En millään malttaisi odottaa, että pääsisin aloittamaan arkkitehtuurin opinnot oppisopimuksella.

--



Heräsin kerrankin virkeänä, enkä voinut vieläkään uskoa tuuriani. Ei kellekkään voi näin käydä, tai siis ilmeisesti voi.



Pian puhelin pirahti soimaan. Riensin vastaamaan.
"Carola puhelimessa." Vastasin.
"Sulho täällä, tapasimme eilen - muistatko?" Kuului puhelimeen toisesta päästä.
"Muista kyllä." Heläytin.
"Soittelin, kun lupasin ilmoittaa koska voit aloittaa. Ja se sopisi heti maanantaina." Sulho kertoi.
"Hienoa kuulla! Maanantaina siis näemme." vastasin innokkaasti.
"Hieno, joten nautihan nyt pitkästä viikonlopustasi." Sulho naureskeli.
"Kyllä!" Hihkaisin.
"No niin, kuulemiin!"
"Kuulemiin." Vastasin.



Päätin juhlistaa onneani syömällä aamupalaksi hedelmiä ja marjoja. Päivä alkoikin todella hienosti.



Aamupalan jälkeen päätin soittaa puhelun.

~~

Tässä olisi tämä osa. Jää siis nähtäväksi, minne Carola päätti soittaa. ;)
Toivottavasti piditte! :)

~ glien